Oikeusministeriö korkokatolla pikavippien kimppuun?

Eilen MTV3 uutisoi kuinka oikeusministeriön pikavippityöryhmä on päätymässä esittämään pikavipeille korkokattoa pikavippialan kurittamiseksi. Korkokatto tulisi koskemaan alle 1000 euron luottoja ja olisi vuosikorossa laskettuna 36-50 prosenttia. Kun tällä hetkellä keskimääräisen vajaan 250 euron pikavipin vuosikorko lasketaan sadoissa prosenteissa, tarkoittaisi korkokatto käytännössä tämän kokoisten lainojen kulujen laskemista kymmenesosaan nykyisestä.

Kulujen laskeminen tuolle tasolle tekisi pienten luottojen myöntämisestä täysin kannattamatonta liiketoimintaan, jolloin lain seurauksena olisi suoraan pienten luottojen katoaminen markkinoilta. Toteutuessaan lain vaikutus olisi siten täysin vastaava kuin pikavippien täyskielto. Suomen pienlainayhdistyksen mukaan tällainen laki olisi jo perustuslaillisesti ongelmallinen, koska sillä selvästi puututtaisiin elinkeinovapauteen. Tosin tästä voidaan kiistellä, koska onhan monilla muillakin aloilla valtiovallan toimesta asetettuja kulukattoja, esimerkkinä vaikka taksiala. Tosin näillä aloilla kulukatot on sentään laskettu siten, etteivät ne tee alan yrittäjien toiminnasta täysin kannattamatonta.

Kuluttajien kannalta vippien korkokatto vaikuttaa ensiajatuksena positiiviselta asialta. Mutta koska laki toteutuessaan toimisi pikemminkin kieltolain tavalla, se todellisuudessa laskisi merkittävästi pientä lainaa tarvitsevien valintamahdollisuuksia. Pieneen ja lyhytaikaiseenkin rahantarpeeseen jouduttaisiin ottamaan tarpeeseen nähden liian suuri ja pitkäaikainen luotto.

Esitystä ei vielä ole esitelty oikeusministerille, joten toistaiseksi esityksen tarkoista yksityiskohdista ei ole tietoa. Esitys luovutetaan oikeusministerille ensi viikon keskiviikkona, joten täytyy odottaa siihen saakka, jotta esitystä voisi kommenoida paremmin. Eduskunnan käsittelyyn laki olisi menossa syksyllä ja voimaan se voisi tulla aikaisintaan vuoden 2013 aluta. Mahdollista myös on, että lainvoimaantulossa on jonkinlainen siirtymäaika.

Mistä johtuu pikavippialan huono maine?

Kirjoitin edellä eduskunnassa käydystä lähetekeskustelusta uusiin pikaluottolakialotteisiin liittyen. Eduskunta nimensämukaisesti edustaa kansaa, joten kansanedustajien mielipieteistä voi hyvin johtaa yleistyksiä koko kansan yleisestä mielipiteestä. Nyt näyttää vahvasti siltä, että suuri enemmistö tuomitsee pikavipit täysin tarpeettomana toimialana. Perusteluina usein nähdään kommentit “ei niitä kukaan tarvitse”, “pankista saa lainaa tai luottokortin” tai jopa “laitonta koronkiskontaa”. Kansan kollektiivinen mielipide on siis hyvin vahvasti muovautunut pikavippien vastaiseksi. Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Muutamia syitä tulee mieleen:

  • Pikavippialalla ei alkuaikoina ollut mitään kontrollia, eikä kontrollia ole vieläkään tarpeeksi. Epämääräiset toimijat ovat tuhonneet koko alan mainetta. Lisäksi alkuaikoina kilpailu ei toiminut kunnolla ja luottojen kulut olivat todella korkealla.
  • Osin em. syystä johtuen media on ottanut järjestään negatiivisen suhtautumisen koko alaan. Kaikki pikavippiuutisointi on keskittynyt alan (sisäisiin) ongelmiin sekä sen tuomiin ulkoisiin lieveilmiöihin. Näistä esimerkkeinä mm. pikavippikierteeseen joutuneet ja pikavipeillä ylivelkaantuneet, joiden tarinoita on nostettu otsikoihin ikään kuin esimerkkinä tyypillisestä pikavipin ottajasta, vaikka todellisuudessa näiden ongelmatapausten määrä on hyvin marginaalinen. Todennäköisesti samat henkilöt olisivat tavalla tai toisella sotkeneet talousasiansa oli pikavippejä olemassa tai ei.
  • Keskimääräinen kansa ei tiedä jostain tietystä alasta mitään muuta kuin sen mitä mediassa kerrotaan. Näin siis pikavippien kohdalla keskimääräisen kansalaisen tajuntaan on hyvin tiukasti iskostunut mielikuva pikavippi = koronkiskontaa ja vähävaraisten riistoa.
  • Edellä mainittu pätee mitä suurimmissa määrin myös poliitikoihin. Eikä asiaa paranna yhtään se, että poliitikoiden oman edun kannalta tärkeintä on mielyttää mahdollisimman suurta osaa kansasta. Suora seuraus tästä on, että poliitikko pyrkii sanomaan ja toimimaan juuri niin kuin ajattelee keskimääräisen kansalaisen häneltä odottavan – sekä tietysti vielä hieman ylikorostetusti ja kärjistäen.

Tänä päivänä pikavippiala on siistiytynyt huomattavasti alkuajoista. Alalle on tullut itsesäätelyä (mm. Pienlainayhdistys) ja kaikkein epämääräisimmät toimijat ovat siirtyneet sivuun tai muuttaneet toimintaansa luotettavammaksi. Lisäksi kilpailu on lisääntynyt ja sitä kautta lainojen kulut ovat joitain yksittäisiä ylilyöntejä lukuunottamatta laskeneet varsin kohtuulliselle tasolle. Mutta koska suuren yleisön kuva alasta on muovautunut näiden aiempien ongelmien pohjalta, ei tämän mielikuvan muuttaminen ole helppoa. Oikeastaan ilman median tukea se on täysin mahdotonta. Ja median suunnalta sitä tukea on turha odottaa.

Eduskunnan tahto on selvä: pikavipit kiellettävä

Pari viikkoa sitten, 6. maaliskuuta, käytiin eduskunnassa lähetekeskustelu kansanedustaja Sampsa Katajan (kok) ja Lenita Toivakan (kok) laatimista ehdotuksista kuluttajansuojalain täydentämiseksi siten, että se käytännössä kokonaan kieltäisi nykyisenkalaisen pikaluottotoiminnan (Katajan ehdotus) tai rajoittaisi sitä merkittävästi (Toivakan ehdotus). Keskustelussa vähintään yhden puheenvuoron käytti peräti 66 kansanedustajaa.

Näistä 66:sta vain yksi pystyi suhtautumaan asiaan jollain tapaa neutraalisti. Suurimmasta osasta kommentteja on havaittavissa, että pikavippejä vastustetaan puhtaasti periaatteellisista syistä. Asioiden taustoja ei tunneta, eikä niitä vaivauduta selvittämään, koska se nyt vaan on niin, että “pikavipit ovat turhia ja aiheuttavat ongelmia”. Mitä sitä sen enempää perustelemaan.

Lähes kaikilta tuntuu unohtuvan, että itse pikavippien kulut eivät yleensä ole mikään ongelma, vaan velkamäärän kasvu syntyy siinä vaiheessa jos luotto menee perintään. Perintäkulut ovat kiinteät – puhutaan sadoista euroista – minkä vuoksi alunperin pieni velkamäärä saattaa kasvaa moninkertaiseksi pelkästään siksi, että asiaa joudutaan käsittelemään käräjäoikeudessa. Ja kuka silloin kuppaaja onkaan: no tietysti Suomen valtio, ei mikään yksityinen perintäyhtiö tai pikavippifirma! Tämän näkökulman toi esiin perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen, joka oli se ainoa jollain tapaa neutraalisti aiheeseen suhtautunut keskustelija:

Lisäksi on syytä nostaa esille myös valtion perimät kulut. Nämä voivat olla velalliselle itse asiassa vielä suurempi ongelma kuin pienlainayrityksen ja perintäyrityksen perimät kulut, mikäli otetaan huomioon muun muassa haastehakemuksesta ja velkomustuomioista aiheutuvat kustannukset. Tällä hetkellähän tilanne on se, että käräjäoikeudet ovat ruuhkautuneet pienlainoista johtuvista velkomustuomioista. Tähän asiaan olisi saatava muutos, sillä käräjäoikeus ei ole oikea paikka pääomiltaan mitättömien saamisten käsittelylle. [Olli Immonen / ps]

Eipä tämäkään silti ketään kiinnostanut. Itseasiassa Immonen sai vain (asiatonta) kuittailua muilta edustajilta. Koko lähetekeskustelu on luettavissa eduskunnan sähköisestä arkistosta.

Pikavippi-Kataja humalassa eduskunnassa

Pikavippien kieltämistä tavoittelevasta lakialoitteestaan tunnettu Kokoomuksen kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja Sampsa Kataja jäi kiinni esiintymisestä humalassa eduskunnan täysistunnon myöhäistunneilla. Kataisen sammaltava puheenvuoro nähtiin tiistaina 20. joulukuuta kun eduskunta käsitteli hallituksen esitystä valtion talousarvioksi vuodelle 2012. Melkein puolen vuodokauden mittaiseksi vennyt keskustelu jatkui yhä illalla noin klo 22 aikaan, jolloin Kataja pääsi pitämään oman puheenvuoronsa. Eduskunnan sali oli tässä vaiheessa käytännössä jo tyhjä, mutta koska kaikki istunnot videoidaan, tallentui myös Katajan sekava höpinä nauhalle. Video on levinnyt jo mm. Youtubeen.

Kokoomuslaiseen tapaan Kataja selitti heikon happensa johtuneen – mistäpä muustakaan kuin – Demareista. Tai no, tarkkaan ottaen samanaikaisesti Demareiden järjestämän tilaisuuden tarjoiluista.

Huvittavana yksityiskohtana juttuun liittyy vielä se, että Kataja jätti lakialoitteensa pikavippien kieltämiseksi heti seuraavana päivänä 21. joulukuuta – vähintään lievän kohmeloisessa olotilassa siis.

Oikeusministeriö pyytää kansalaiskommentteja pikavipeistä

Oikeusministeriön pikalainatyöryhmää varten on avattu Otakantaa.fi portaaliin kansalaiskeskustelu pikavipeistä, jossa pyydetään erityisesti pikaluottoja joskus käyttäneiden kokemuksia lainoista. Keskustelun tarkoituksena on kerätä kansalaisten kokemuksia ja näkemyksiä osana työryhmän taustatyötä. Kaikki julkaistavat kommentit päätyvät työryhmän käytettäväksi taustamateriaaliksi.

Keskustelu näyttää olevan varsin monimuotoista – tosin ainakin tällä hetkellä täyskielto näyttää saavan jonkin verran enemmän kannatusta. Joukossa on kuitenkin monia hyviä kommentteja liittyen ongelman muihin ratkaisumalleihin, esim:

  • Sosiaalisen luototuksen lisääminen kilpailevana vaihtoehtona pikavipeille
  • Positiivisen luottorekisterin perustaminen, jotta estetään luotto-ongelmien kasaantuminen

Iltalehti: Pelihimo pikavippien syytä?

Otsikon tyyliin kirjoittaa tämä aikamme journalistinen jätekaivo. Yleensä en näihin vessapapereihin koske edes takapuolellani – enkä käy niiden sivuilla nenääni löyhkällä ärsyttämässä – mutta tämä juttu pisti silmään (en laita linkkiä tähän, koska IL ei sitä ansaitse).

Pelihimo ajoi Matin pikavippikierteeseen
Kaikki lähti peliriippuvuudesta. Pari pikavippiä, joilla saisi mahdollisuuden kasinovoittoihin. Muutama pikavippi lisää, joilla voisi kuitata aiemmat vippivelat.

Pari vuotta sitten alkaneen pirkanmaalaisen Matin “kokeilu” laajeni nopeasti. Matti ei uskalla puhua tapahtuneesta omalla etunimellään, mutta varoittaa muita pikalainojen vaaroista.

[... ja niin edelleen samaa rataa]

Tästä herää väkisin taas kysymys miksei yhteiskunnallisia ongelmia haluta ratkoa todellisia juurisyitä etsimällä vaan yritetään vain puuttua seurauksiin kieltämällä tai rajoittamalla jotain muuta kuin todellista ongelmaa. Onko kyseessä pelkkä populismi – niin poliitikoiden kuin mediankin puolelta?

Herää vain kysymys mistä pikavippejä seuraavaksi halutaan syyttää? Olisiko alkoholismi hyvä kohde? Entä muut päihdeongelmat? Jos joudumme vielä syvään lamaan ja uutiset alkavat täyttyä mm. asuntojen pakkomyynneistä niin syytetäänkö tällöinkin pikavippejä? “Matin jäätyä työttömäksi hän ja Maija eivät pystyneet enää hoitamaan 300 000 euron asuntolainaansa, joten makuja rahoitettiin puoli vuotta pikavipeillä. Nyt velkavuori on käynyt mahdottomaksi ja pankki vaatii asuntoa realisoitavaksi. Matti ja Maija eivät millään selviä 6000 euron pikavippiveloistaan.”